Autoilun A-B-C

29.7.2011
A – Ihan ensiksi tarvitaan auto ja ajokortti. Ajokortti tuli aikanaan lukiossa hankittua joten sen osalta ei vaadittuu suurempia toimenpiteitA kuin kortin muuttaminen paikalliseksi ajokortiksi. Ajokortti, muutama passikuva ja 80,000 kippiä valuuttaa ja mintunvihreä kortti oli taskussa muutamassa päivässä. Kortti oli Suomen kavereiden mielestä sen verran heppoisen oloinen että se tulkittiin automaattisesti itseaskarrelluksi. Sitten auto. Kaverin työkaveri oli muuttamassa takaisin Eurooppaan ja perheen kakkosauto oli myynnissä. Just mulle sopiva pieni kaupunkiauto ja vielä vähän ajettukin, myhäilin latoessani sadan dollarin seteleitä pöytään.

B – Auton oston jälkeen tärkein asia on papereiden siirtäminen uuden omistajan nimiin. Tämän auton ostoa edelsi entisen omistajan sähellys auton tekniset tiedot sisältävän ns. keltaisen kirjan kanssa. Kadotetun kirjan tilalle saatiin kuitenkin pikavauhtia uusi (enkä edes halua tietää miten kyseinen dokumentti onnistuttiin uusimaan muutamassa päivässä kun kyseessä on normaalisti viikkokausia kestävä prosessi) joten kaupantekohetkellä paperit olivat kunnossa. Ei muuta kuin papereiden luovutus sihteerille joka kirkkain silmin lupaa laittaa paperit ministeriökierrokselle heti huomenna. Eilen kyselin hyväuskoisena papereiden statusta, onhan siitä jo yli kolme viikkoa aikaa kun ostin auton ja prosessi kestää kuulemma noin kuukauden. Ovat kuulemma edelleen meidän toimistossa eli prosessia ei ole edes aloitettu. Jos suuttumisesta olisi jotain apua tässä maassa niin siinä kohtaa olisin saattanut hieman korottaa ääntäni ihmetellessäni miksi näin. Paitsi että olisi mukava saada auton omiin nimiin jotta saisin luvan ajaa sen maasta ulos Thaimaan puolelle (nyt ihan ensiksi vaikka hammaslääkäriin) niin on myös mahdollista etten pysty  ottamaan autolle uutta vakuutusta kun tämänhetkinen vakuutuskausi päättyy ensi viikolla. Mikäli näin käy niin autoilu pitää laittaa kokonaan jäihin. No, ehkä asia etenee ensi viikolla.

C – Sitten se autonomistajan todellisuus. Lienee yksi vanhimmista autokaupan totuuksista että hyvää ja halpaa käytettyä autoa ei ole. Elättelen vielä hetkittäin toiveita että pikkuinen Kia Picantoni olisi poikkeus mutta päivä päivältä auto leviää lisää. Osan voi pistää sinisilmäisyyden piikkiin (kun kerran entinen omistaja lupasi hoitaa muutamia juttuja kuntoon ennen auton luovutusta niin minähän uskoin enkä edes tarkistanut kun otin auton vastaan). Tähän piikkiin siis uudet tuulilasinpyyhkimet täysin hapertuneiden tilalle. Osittain sinisilmäisyyspiikkiin ja osittain autonostajanoviisin vedätyspiikkiin laitetaan uudet öljyt jotka pitänee vaihtaa ensi tilassa. Entisen omistajan mukaan öljyt on vaihdettu puolen vuoden välein, mikä kertyneihin kilometreihin suhteutettuna tarkoittaisi alle 5000 ajokilometrin välein. En ole vielä tarkistanut ohjekirjasta miten usein öljynvaihtoa suositellaan kyseiselle autolle, mutta sen verran paakkuuntuneet öljyt ovat että niitä tuskin on ihan hiljattain vaihdettu. Kuitenkin ennen kuin ehdin öljynvaihtoon niin autosta posahti akku. Kolmen kollegan avulaisuuden turvin sain uuden akun (akun värikoodit eivät tosin viestineet vaihdon tarpeesta mutta on kuulemma parempi vaihtaa ja on kuulemma edullistakin). Tiestysti uusi akku maksoi melkein tuplasti sen mitä kollegat (joista kaksi siis autokuskeja) lupailivat, mutta toisaalta saimme akkuliikkeen huoltokaverin mukaamme ja hän vaihtoi akun puolestani. Akun lisäksi sitä tukemaan asennettiin litteäksi rutistettu Milo-suklaajuomatetra joka löytyi kollegan autosta kun uusi akku oli pohjasta hieman eri mallinen kuin vanha ja jäi siten uhkaavan oloisesti heilumaan. Katselin toimitusta hieman hymyillen, mutta tämähän on vain auton huoltoa Lao style. Autoni sai siis konepellinsä alle uuden akun lisäksi hieman paikallista Kari Grandy -voimaa.

Harvoissa asoissa olen valmis etukenossa esittämään avutonta ulkomaalaista mutta myönnettäköön tässä kohtaa että olematon autotuntemukseni yhdistettynä vajavaiseen kielitaitoon luo avuttomuuden tunteen kuin itsestään. Onneksi täällä autoihin liittyvä palvelu pelaa aika jouhevasti, tankatessakin saa istua itse ilmastoidussa autossa ja ojentaa rahat ikkunasta kun henkilökunta hoitaa pistoolien operoinnin. Huonona puolena kyseisestä järjestelmästä voisi ehkä poimia rajoitetut aukioloajat – automaatteja ei ole, iltaisin pimeän tulon jälkeen ei voi tankata kuten ei usein sunnuntaisinkaan. Tuulilasinpyyhkimiä uusittaessakaan ei tarvinnut kuin latoa rahaa pöytään ja huoltoliikkeen kaveri napsautteli uudet sulat paikoilleen. Kyseinen merkkihuolto ei tosin suostunut ottamaan auton cd-soittimen korjausta työlistalleen koska autoa ei ole ostettu alunperin heiltä (vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään takuuhuoltopyyntö vaan yksinkertainen ‘cd-soittimeni ei toimi voisitteko korjata sen niin minä maksan’ tapaus). Tämä siis sen jälkeen kun tajusin että entinen omistaja oli sattumalta unohtanut mainita cd-soittimen ongelmista kun kyselin audiolaitteiden toiminnasta. Akkua vaihdettaessa kuskikollegani rypistelivät otsiaan konepellin alustaa tarkastellessaan siinä määrin että sain kehotukseksi käyttää auton huollossa ensi tilassa. Lauantaiaamun ohjelmassa siis retki seuraavaan merkkihuoltoon, jossa voi vain toivoa että omistajilla on enemmän bisnesvainua kuin edellisen huollon pyörittäjillä joille ei huoltotyö kelvannut…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s