Juhannuksen jälkimaininkeja

29.6.2011. Ensimmäinen Laosissa vietetty juhannus oli yllättävän kotoisan oloinen, ainakin sateen määrässä mitattuna. Seurueemme kasattiin maastoautoon juhannusaaton iltapäivänä, itse kukin enemmän tai vähemmän töistä livistäen. Sade oli tässä vaiheessa jo alkanut mutta toistaiseksi satoi kohtuu maltillisesti. Neljän tunnin ajomatka määränpäähämme Vang Viengiin sujui yllättävän nopeasti, vaikka pimeä pääsikin yllättämään matkan aikana. Myös hotellin tervetuliaisdrinkkikupongit jäi käytettäväksi seuraavana päivänä sillä happy hour oli auttamattomasti ohi siihen mennessä kun saimme kiikutettua laukut huoneisiimme. Illan ohjelmassa syömistä, juomista ja ostoksia. Ostoslistalla kaikille halvat aurinkolasit jotka on lupa kadottaa viikonlopun aikana (á 2-3 euroa), sekä allekirjoittaneelle iso keltainen sateenvarjo. Varjosta muodostuikin aikamoinen hitti viikonlopun aikana, mm. perjantaina “yökerhosta” palatessamme kaatosade houkutti jos jonkinmoista juhlijaa varjomme alle esim. tupakkaa sytyttämään. Pohdin jälkeenpäin mahtoivatko kyseiset savukkeet palaa itse sateessa… Tämän illan aikana katosivat ensimmäiset aurinkolasit, ystäväni lainattua ne italialaiselle reppureissaajalle “jolle ne sopivat paljon paremmin eikä se itse ikinä ostaisi sellaisia laseja”. Muuta sitten ei illan aikana kadonnutkaan, paitsi allekirjoittaneen ääni mikä tosin huomattiin vasta seuraavana aamuna.

Lauantai valkeni koko yön jatkuneen sateen jälkeen yllätyksettömästi harmaana. Sadetta olikin sitten tullut aika tavalla ja joki oli tulvimassa yli äyräidensä. Tässä vaiheessa itsesuojeluvaisto otti niskalenkin ja ymmärsin että tuubaus tulisi jäämään tältä reissulta väliin, ei yhtään huvittanut hypätä traktorin sisärenkaan kyytiin jokeen kaikkien jättioksien, puunrunkojen, siltojen ja laiturien sekaan. Nähtiinpä joessa yksi vaaleanpunainen nojatuolikin ajelehtimassa hurjaa vauhtia. Myös veden laatu oli tulvimisen seurauksena vähintään kyseenalainen. Vietimme siis lauantaipäivän syöden, juoden ja laiskotellen. Kävimme myös hieronnassa, joka osoittautui yhden seurueemme jäsenen ensimmäiseksi lao-hierontakokemukseksi. Sääli etten saanut niitä ilmeitä ikuistettua, taisin olla itse liian rentoutunut jotta olisin kyennyt kasaamaan kuvaamiseen vaadittavan reaktionopeuden siinä hetkessä.

Sade jatkui läpi yön ja sunnuntaihin herättiin yhtä harmaissa merkeissä kuin lauantaihinkin. Vesi oli jatkanut nousuaan joessa ja noussut hotellimme kohdalla nurmikolle. Aamupalalle siis kahlattiin puoleen sääreen yltävässä tulvavesimassassa, ja tällä kertaa kastuttiin myös päältä kun joku idiootti oli kokenut oikeudekseen kääntää sateenvarjoni yön aikana. Aurinkolaseja ei kuitenkaan kadotettu kuin ne yhdet koko viikonlopun aikana. Laiskottelu-teemaan kuuluvien nokosten jälkeen pakkasimme kamat ja päätimme lähteä ajamaan takaisin Vientianeen. Olikin fiksu päätös, sillä respassa avaimia palauttaessamme kuulimme juuri Vientianen suunnasta saapuneilta matkalaisilta että liikenne menee pian poikki loppupäiväksi ja puolen päivän aikaan lähtivät mm. sen sunnuntain viimeiset minibussit Vang Viengistä etelään.

Olipa paluumatka! Muutaman vuorokauden taukoamattoman sateen jälkeen joki oli noussut uomastaan muuallakin kuin hotellimme edustalla, mikä tarkoitti tulvaveden katkaisemia teitä. Ensimmäinen tulva oli ehkä kaikkein pahin mutta auto oli kuivin joten pääsimme läpi pelonsekaisen jännityksen saattelemana, joskin auto alkoi hieman oireilemaan ylityksen jälkeen. Kuvasin ensimmäisen ylityksen videolle, jonka kokonaiskesto on yli 3 minuuttia enkä edes aloittanut kuvausta ihan alussa… Alla oleva kuva on toisesta vastaan tulleesta tulvasta, kun pohdimme matkan jatkamisen mahdollisuuksia. Ylitysstrategiana tällä kertaa kuvassa oikealla näkyvän hinausauton perässä ajaminen, hinausauto kun aurasi vettä edeltämme ja sen moottori on niin korkealla että pidimme sen sammumisvaaraa verrattain pienenä. Mutta kuten kuvasta näkyvästä sinisestä pikkukuormurista huomaa, vettä oli tässäkin ylityksessä paljon. Kuvassa etualalla näkyvä pikkuauto kääntyi kiltisti takaisin ja kuski sanoi etsivänsä majapaikan edellisestä kylästä.

Tulva #2

Tämän ylityksen jälkeen auto alkoi hieman nikottelemaan, kaasu pohjassa pääsimme juuri ja juuri eteenpäin. Auto pysyi kuitenkin käynnissä ja kilometrien kertyessä koneistokin kuivui ja matka eteni taas normaalin oloisesti. Aina seuraavaan tulvaan asti. Kolmas vedenpaisumus oli itseasiassa pienehkö silta, jolle vesi oli noussut alla virtaavasta joesta. Tajusimme olevamme onnekkaita että silta on vielä ylipäätään paikallaan ja kaasutimme yli. Matka sujui tämän jälkeen ihan mukavasti ja ihastelimme matkan varrella vuoristoon ilmestyneitä vesiputouksia. Alla olevassa kuvassa näkyvä oli yksi isommista.

Vesiputous vuoristossa

Tiesimme kuitenkin että matkalla olisi vielä ainakin yksi tulva, joten jatkoimme eteenpäin toivossa, että pääsisimme aikanaan perille Vientianeen. Viimeinen tulva oli tosi pitkä ja ihan riittävän syvä joten pitkähkön spekuloinnin ja paikallisten konsultoinnin jälkeen päädyimme maksamaan kyläläisille automme työntämisestä tulvan yli jotta moottori ei rasittuisi enempää. Allekirjoittanut oli itsekin hyppämässä auton taakse työntämään, mutta kuten kuvasta näkyy ei siellä meikäläisen muskeleista olisi juurikaan apua ollut. 8 euroa kyläläisille (luonnollisesti tingattu kympistä alas) ja meille ei toivottavasti kallista autoremonttia.

Tulva #4

Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että tulvissahan on auton mekaniikkaan liittyvien vaarojen lisäksi se uhka, että ajaa tieltä ulos. Varsinkin toisen tulvan kohdalla tämä olisi saattanut muodostua ongelmaksi kun tien sisäkaarteessa oli paljon enemmän vettä kuin ulkokaarteessa josta olisi saattanut hyvin tippua tieltä pois jos emme olisi päässeet ajamaan hinausauton perässä. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan olimme myös onnellisia siitä, että matkamme suunta oli Vang Viengistä etelään eikä pohjoiseen. Luang Prabangiin jatkuvalla tiellä nro 13 oli kuulemma Vang Viengistä pohjoiseen lisää tulvia ja maanvyörymiä. Yhden paikallisen kertoman mukaan jollakin vuoristoisella pätkällä tielle oli kaatunut yli 500 puuta ja satoja autoja oli saarroksissa. Kyseisen kertomuksen todenmukaisuutta on käytännössä mahdotonta tarkistaa mistään, mutta oli tiellä sitten 5 tai 500 puuta niin kapeilla ja mutkikkailla vuoristoteillä yksikin puu tietää ongelmia. Pääsimme kuitenkin elossa perille ja uskollinen Pajerommekin taitaa selvinneen reissusta ilman suurempaa vahinkoa.

Edit: tulva vei mennessään Pajerosta toisen rekisterikilven mutta muuten auto selvisi uintireissusta ilman suurempaa vahinkoa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s