Kulttuuri(shokki)terapiaa

28.7.2011 Kulttuurishokista toipuminen on edennyt niin pitkälle että vahvoja mielipiteitä aikaansaava energia on kulunut jo loppuun. Tämä ei suinkaan estä fiilistelemästä toissaviikkoista valaistumista seurannutta matkaa Luang Prabangiin, päinvastoin. Pari päivää turistina yhdistettynä kolmen päivän työmatkaan teki hyvää niin yleiselle mielenterveydelle kuin työmotivaatiollekin. Vaihtelu virkistää.

Ensimmäiset fiilikset maisemanvaihdoksesta sain jo lentokoneessa jonka ikkunasta näkyi sademetsän peittämiä kumpuilevia vuoria. Suoraan ikkunan ulkopuolella pörrännyt potkuri teki kuvaamisesta hieman hankalaa, mutta näkymä välittynee tästä huolimatta.  Luang Prabang peittoaa Vientianen ainakin kulttuurihistorian ja ruoan saralla. Kaupunki selvisi sodista ilman suurempia vahinkoja ja nykypäivinä kaupungin vanhaa keskustaa suojelee listaus UNESCOn maailmanperintökohteena. Kävin mm. pienessä temppelissä jonka sisäseinät ovat kauttaaltaan yli 150 vuotta vanhojen maalausten peitossa. En tosin osaa sanoa mitä mieltä olisin ao. kuvauksista senaikaisesta elämästä…

Pahouak-temppelin seinämaalauksia vuodelta 1860

Hikoilin myös kaupungin ytimessä sijaitsevan pienen Phou Si -vuoren huipulle, jossa sijaitsee pieni buddhalainen stupa, pyhättö jonka uskotaan sisältävän tai joskus sisältäneen Buddhan jäännöksiä. Alaspäin kavutessa vastaan tuli lukemattomia kultaisia Buddhan patsaita, mm. yksi jokaiselle viikonpäivälle. Kunnon turistin tavoin intouduin sekaan poseeraamaan…

Jalkoja ei saa ikinä osoittaa Buddhaa päin

Kaupunkia tutkiskellessa vastaan tuli ihanan paljon aitoa lao-elämää joka Vientianessa on joko häviämässä modernisaation jalkoihin, lian ja pölyn peitossa tai muuten väsyneiden silmien ulottumattomissa.

Pyöräparkki sivukujalla

Juomavettä, valkoisissa pulloissa Laon Punaisen Ristin puhdistamana

Pyykkipäivä

Oranssit bokserit kuulunevat temppelin noviisille tai munkille

Luang Prabangissa myös ihmiset vaikuttivat iloisemmilta kuin pääkaupungissa. Ainakin itselle nousi hymy huulille kun kohtasin näitä ja monia muita paikallisia asukkaita.

Pojat laskevat mäkeä nurmella, liukuriksi sopii iso kuivannut puunlehti

Tältä Vientianesta alunperin kotoisin olevalta naiselta ostin muutaman parin kalastajanhousuja

Kuva kertoo tuhat sanaa joten eiköhän tämä riitä tältä erää. Parin viikon päästä työmatkalle etelän suuntaan, katsotaan millaisena paikallinen elämänmeno näyttäytyy Champassakissa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s