Lohikäärmeen kyydissä

Viime viikolla Vientianessa vietettiin suurta urheilujuhlaa, kun buddhalaisen paaston päätteeksi kisattiin vuosittaiset Dragon Boat Racing -soutukilpailut. Tai no, varsinaisesta soudustahan ei ole kyse sillä laji muistuttaa enemmän melontaa puisten melojen osalta. Toisaalta veneestä tulee mieleen lähinnä kotimainen kirkkosoutu, puiseen veneeseen kun mahtuu hieman alle 50 melojaa. Kuva kertokoon ne kuuluisat tuhat sanaa loputtoman selityksen sijaan:

Joukkueemme Ban Sai Fong Neua harjoittelee (c) Adrian Gnägi

Harjoittelimme joukkueemme kanssa muutaman kerran viikossa elokuun lopulta lähtien, n. 25 km Vientianesta etelään sijaitsevassa kylässä Mekong-joen rannalla. Joukkueessa oli tänä vuonna n. 20 ulkomaista naista, loput kylän naisia ja joitakin nuoria miehiä joita ei vielä kelpuutettu miesten joukkueeseen. Kokonaisuudessaan hikistä hommaa mielettömän upeissa maisemissa, allaolevan kuvan tuskainen ilme selittynee nestehukalla…

Takana puolitoista tuntia veneessä (c) Adrian Gnägi

Päivää ennen kisoja joukkueen traditioihin kuuluu osallistuminen almujen antoon Tak Bat seremoniassa buddhalaisen paaston päätöspäivän aamuna. Kuten niin monissa muissakin lajeissa, juhlatamineisiin sonnustautuneita joukkuekavereita oli vaikea tunnistaa ilman mutatahraa poskessa.

Joukkueposeeraus Tak Bat seremonian jälkeen (c) Adrian Gnägi

Kisapäivänä annoimme kaikkemme mutta tänä(kään) vuonna se ei riittänyt jumbosijaa pidemmälle… Viimeisestä kisasta meiltä tosin puuttui veneen perästä 7 melojaa joten voimme aina spekuloida että hävisimme ratkaisevan loppukirin juuri näiden muskeleiden puuttuessa. Yrityksen puutteesta ei ainakaan voi syyttää, kun hanskoista huolimatta allekirjoittaneen käsistä löytyi useita puhjenneita rakkoja ja ääni oli lähes tyystin kadonnut jonnekin Mekongin pärskeisiin.

Tekemisen meininkiä kisapäivänä, su su! (c) Adrian Gnägi

Nyt muutama päivä kisojen jälkeen kun ääni on palannut ja vasen olkapääkin on toipunut kokemistaan krampeista, pieni haikeus on hiipinyt mieleen. Parin kuukautta lohikäärmeveneen kyydissä oli uskomattoman hieno kokemus kaltaiselleni ulkoilman ja joukkueurheilun ystävälle, täynnä liikunnallisia ja kulttuurisia elämyksiä. Onneksi jälkipelit jatkuvat ja kaudenpäätösjuhlatkin on tiedossa. Ja ehkä jokikin pian kuivuu niin allekirjoittanut voi taas vaihtaa kuntosalin ultimateen biitsillä…

(c) Adrian Gnägi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s