Maaginen Malesia

9.5.2012 Blogini alkuperäinen tarkoitus taisi olla kirjoittaa Laosista, mutta jälleen kerran huomaan naputtelevani tarinoita ihan muista maista. Toisaalta tätä kevättä on vahvasti leimannut matkustelu eri Kaakkois-Aasian maissa, joten olkoon.

Huhtikuussa matkustin buddhalaisen uuden vuoden tuomien vapaapäivien aikana Malesian Borneolle Sabahin provinssiin. Oi, miten iloinen olen että päätin lähteä vaikka olinkin jo lähteissä rättipoikkiväsynyt ja matkalaukun pakkausinto loisti poissaolollaan. Loma teki tehtävänsä ja vietin suurimman osan ajasta arjen yläpuolella kaukana kaikista maallisista ja masentavista asioista. Seuraavassa kohokohdat:

Sukellus Sipadanilla. Sipadanin saari lähellä Sabahin ja Indonesialle kuuluvan Kalimantanin provinssin rajaa on jo vuosia ollut yksi maailman parhaista sukelluskohteista jos top-5 listoja on uskominen. En voi muuta kuin olla samaa mieltä, niin mieletöntä oli kohdata jättikokoisia merikilpikonnia, tarkastella satojen yksilöiden barracuda-parvea ja ihastella miten vaivattomasti riuttahait luovivat virtauksissa, jotka voimakkuudellaan heittelivät allekirjoittanutta kuin pientä tammenlehteä syksyn ensimmäisessä puhurissa. Puhumattakaan maanpäällisistä maisemista joita sain ihmetellä sukellusten välillä; valkoista melkein perunajauhon pehmeää hiekkaa, turkoosia vettä ja tuulessa huojuvia palmuja. I rest my case.

Aurinkoa sukellusten välillä

Patikointi Kinabalu-vuoren luonnonpuistossa. Sabahissa sijaitsee Borneon korkein vuori, Mt. Kinabalu joka yltää hieman yli 4 km korkeuteen. Jätimme seurueemme kanssa itse vuoren kiipeämisen seuraavaan kertaan, ja keskityimme tutkimaan 1,5-2 kilometrin korkeudessa risteileviä luonnonpuiston polkuja. Kahden päivän patikoinnin jälkeen pohkeet olivat sitä mieltä että sekin riitti. Näimme sademetsässä valtavan määrän lintuja, ehkä maailman suurimman liito-oravan jolla oli valehtelematta ainakin puolimetrinen häntä, joitakin tuhatjalkaisia sekä vähemmän inspiroivia iilimatoja. Parasta oli huomata patikoivansa pilvissä kun iltapäivän sadepilvet kietoutuivat vuoren ympärille, vähemmän kivaa oli astella rankkasateessa puoli tuntia myöhemmin. Kokemus kokonaisuudessaan muistutti ulkoilmaelämän ihanuudesta ja vannoin vakaasti viettäväni jatkossa enemmän aikaa metsässä.

Reissun ainoa näkymä Kinabalu-vuoren huipusta toisen patikointipäivän aamuna

Lisäksi reissuun mahtui unohtumaton Uno-korttipeli ruotsalaisten Hannu Hanhien kanssa, täydellisyyttä hipova iltapäivätee Kota Kinabalun Le Meridien -hotellissa, satoja kilometrejä bussissa eri kasvuvaiheessa olevien palmuöljyplantaasien halki sekä pahemman kerran kärähtänyt nenänpää. Kuka lähtee mukaan seuraavalla kerralla?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s