Ötököiden elämää

26.1.2011 Ötököissähän ei sinänsä ole mitään erikoista, niitä on joka puolella enemmän tai vähemmän ja tänne lähtiessä odotinkin että niitä tulee vastaan totuttua useammin. Taisin kuitenkin sortua lievään aliarviointiin…

Suomessahan on totutusti kesäisin paljon hyttysiä ja varsinkin viime juhannuksena niitä oli seurana enemmän kuin tarpeeksi. Täällä moskiittoja on jokaisena vuorokauden hetkenä, erityisen paljon auringonlaskun aikaan ja sen jälkeen. Viime sunnuntai-iltana syötiin illalliseksi täytettyjä patonkeja ja olutta parvekkeella, ja huomaamatta aurinko laski. Aamulla laskin nilkoista alaspäin reilut 20 puremaa, joista viisi pelkästään toisessa isovarpaassa. Muistutus siitä, että pitkiä vaatteita ja hyttysmyrkkyä todella tarvitaan. Toisaalta aina nekään eivät auta, viimeksi kun olin ottamassa pyykkejä kuivaustelineeltä auringonlaskun jälkeen, ne pirulaiset purivat selkään kahden paidan läpi… Onneksi täällä Vientianessa ei ainakaan vielä ole esiintynyt malariaa joten sitä ei tarvitse pelätä, mutta etenkin päiväsaikaan liikkuvat moskiitot levittävät dengue-kuumetta jota vastaan  ei ole muita suojautumiskeinoja kuin pistojen välttäminen.

Kärpäset ovat toinen riesa johon on myös totuttu jo kotimaassa. Tosin täällä niitä on niin paljon, että työpaikan läheisimmän lounaskuppilan voisi äkkiä luulla sijaitsevan tunkion päällä. Se on ilmeisesti kuitenkin aivan normaalia, johon suhtaudutaan tyynen viileästi siten että aterian aluksi pöytä ja ruokailuvälineet hinkataan puhtaiksi vaaleanpunaisella vessapaperilla joka toimittaa pöydissä lautasliinojen virkaa. Ja tietysti siten, että lounaaksi valitaan nuudelisoppaa joka valmistetaan tilauksesta eikä vitriinissä kärpäsparven keskellä seisovia riisiä ja lisukkeita.

Eilisiltana sattui kuitenkin tapaus, joka hetkellisesti ns. kaatoi kupin paikallisella ötökkösaralla. Vanhat traumat Tansanian reissulta vuodelta 2006 nousivat pintaan, kun iltapesulle mentäessä hammasharjan varren päällä päivysti yli viisisenttinen torakka. Amerikantorakka, kuten kollegani jonka luona olen väliaikaismajoituksessa opasti. Se näytti suurinpiirtein samalta kuin tämä Aamulehden artikkelissa esiintynyt torakka:

Amerikantorakka, kuva osoitteesta http://www2.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/193173.shtml

Alkusäikähdyksen jälkeen tappostrategiaksi valikoitui kirjahyllyn paksuin kirja, Khaleid Hosseinin A Thousand Splendid Sun. Luonnollisesti hammasharja lensi roskiin ja vainoharhainen tummien puupaneelien silmäily jatkunee tovin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s