Seikkailu 4000 saarella

1.4.2012 Laosin eteläosassa missä Mekong-joki virtaa Laosista Kambodzaan on saaristo, jossa näin kuivan kauden aikaan on jopa 4000 saarta (tästä alueen laon kielinen nimi, Si Phan Don). Paikka missä vesiputoukset laittoivat aikanaan pisteen ranskalaisten kolonialistien suurille suunnitelmille rakentaa rautateitä ja laivareittejä Kambodzasta pohjoiseen, missä on pelkkiä hiekkateitä, uhanalaisia jokidelfiinejä ja matkaoppaiden mukaan kovin uneliaan oloista toimintaa. Näitä kaikkia nähtiin muutama viikko sitten kun kävimme Suomesta tulleiden vieraiden kanssa tutkimassa etelää.

Yöbussi Vientianesta Pakseen kesti kymmenisen tuntia ja oli ennakkoluuloista poiketen kovin rauhallinen tapa matkustaa. Kuningasbussistamme (bussin nimi oli kirjaimellisesti ‘King of Bus’) löytyi kahdesta kerroksesta petejä, täkkejä ja tyynyjä. Bussin lähtiessä liikkeelle kirosin hiljaa mielessäni kun olin epähuomiossa pakannut retkipussilakanani matkatavaratiloihin ängettyyn rinkkaani, onneksi väsymys vei pian voiton ja nukuin enemmän tai vähemmän katkonaisesti kunnes bussi kurvasi Paksen keskustaan aamuhämärissä. Bussin vaihto minibussiin ja matka jatkui nelisen tuntia Nakasangin kylään josta jatkoimme veneellä kohti Don Khonin saarta.

Reissun kohokohta oli ehdottomasti koko päivän kajakointiretki, jonka varrella ihailimme mm. Kaakkois-Aasian suurimpia vesiputouksia ja uimme koskessa sen jälkeen kun päällä istuttava kajakkikaksikkomme ajautui sivuttain kosken pyörteeseen ja kellahti saman tein kumoon. Sen verran raskas retki oli että viimeiset pari kilometriä auringon laskiessa sivuvirtaan melottiin takahampaita kiristellen ja illallisella meinasi väkisin nukkua lautasen päälle, mutta hauskaa oli.

Näillä mentiin, Googlen kartasta arvioiden reilut parisenkymmentä kilometriä päivän aikana. Soveltuvuus koskenlaskuun: heikko

Hieman ennen lounasta kajakoimme Laosin ja Kambodzan rajalla paikassa, jossa joen syvänteessä asustelee joitakin satoja tai ehkä vain kymmeniä yksilöitä uhanalaisia Irrawaddy-delfiinejä. Kajakkioppaiden terävien silmien opastuksella bongasimme ensimmäiset vilaukset delfiineistä, jotka säännöllisin väliajoin nousevat pintaan hengittämään. Jonkin aikaa odoteltuamme delfiinit rohkaistuivat ja tulivat koko ajan lähemmäksi, niin että näimme selvästi niiden tylpät nokat niiden noustessa vedestä ja kuulimme tehokkaasta ilmanvaihdosta kielivät kovat puhahdukset.

Alueen vesiputoukset tekivät myös lähtemättömän vaikutuksen. ‘Oman’ saaremme Li Phi -putousten lisäksi ihailimme yli kilometrin leveitä Khone Pha Phengin putouksia jotka ilmeisesti juuri leveysmittarilla mitattuna ovat Kakkkois-Aasian suurimmat putoukset. Alla olevaan kuvaankin mahtui vain noin puolet putouksista, ja oikeassa alanurkassa näkyvat oranssikaapuiset munkit antavat hieman mittakaavaa putousten koosta.

Kajakointiretkeä seuraava aamu valkeni sateisena, onneksi se oli myös aamu jolloin oli aika suunnata takaisin mantereelle Champassakin provinssin pääkaupunkiin Pakseen, josta suuntasimme edelleen Kambodzaan. Paluumatka muistutti taas kerran kehitysmaan liikennejärjestelmien järjettömyydestä, mutta onneksi perille päästiin ehjin nahoin joskin väsyneinä ja kovasti nälkäisinä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s