Vietnamin vilinässä, osa 1

16.11.2011 Pääsin viime viikolla tutustumaan kaakkoisaasialaiseen elämänmenoon hieman laajemmin kun matkasin Suomesta vierailulle tulleen ystäväni kanssa Vietnamiin. Uusi maa, uudet kujeet, mietin laukkua pakatessani mutta huomasinkin matkan aikana kokevani oloni kotoisammaksi kuin mitä osasin odottaa.

Matka Vientianesta Ho Chi Minh Cityyn sujui Phnom Penhin kautta niin nopeasti, että vieruskaverini totesi olevansa ensimmäistä kertaa lennolla jossa lentohenkilökunnalle tulee kiire korjata tarjottimet pois ennen koneen laskeutumista. Taisimme saada ruoan eteemme vain muutamaa minuuttia ennen kuin turvavyön merkkivalo alkoi palaa ennen laskua. En kyllä keksi yhtään lentoyhtiötä joka Euroopassa tarjoilisi lounaan yhtä lyhyellä lennolla. Perillä ihmettelimme lähes autiota 7 miljoonan asukkaan suurkaupungin lentokenttää, jossa laukutkin pyörivät valmiiksi hihnalla kun kävelimme matkatavaroiden vastaanottoaulaan. Wikitravelista viisastuneina valkkasimme luotettavan taksin ja huristelimme hotellille kunnon turistien tavoin lomafiilistä uhkuen.

Hotellilla selasimme läpi television reilut 70 kanavaa ja jäimme auttamatta koukkuun korealaiseksi epäilemääni vietnamiksi dubattuun saippuasarjaan. Selkäänpuukotusta ja suuria tunteita kuten saippuasarjoissa yleensä, mutta huomattavasti korkealaatuisempana kuin mihin Laosin televisiossa näytettävissä thaimaalaisissa ohjelmissa on tottunut. Eräästä blogista napatun vinkin avulla suuntasimme illallistamaan kiinalaiseen ravintolaan dim sum -kuvat silmissä kiiluen, vain kuullaksemme että kyseisiä herkkuja tarjoillaan vain lounasaikaan. Touché. Ja ei kun seuraavaan paikkaan, kollegan suosittelemaan Ngon-ravintolaan jossa on tarjolla erikoisuuksia Vietnamin eri osista. Yksi tilaamistamme ruoista sisälsi katkarapuja tamarindikastikkeessa mikä oli aivan mielettömän hyvää, ainakin sen jälkeen kun olin tahmannut käteni kyynärpäihin asti kastikkeeseen kokonaisia rapuja kuoriessani. En kyllä keksinyt miten muutenkaan niitä olisi voinut syödä… Kuulin myös jälkeenpäin tapauksesta jossa kaverini oli saanut Vietnamissa kokonaisilla katkaravuilla täytettyjä tuoreita kevätrullia – ehkä vietnamilaiset syövät katkarapuja päineen ja kuorineen päivineen? Ravintolassa maistoimme myös ensi kertaa paikallista Saigon Special -olutta, joka maistui aivan ruotsalaiselta. Tarkemmin ottaen maku kuljetti allekirjoittaneen suoraan muutaman vuoden taaksepäin Lundin opiskelijakuppilaan (ehkä siinä osasyy kotoisaan oloon..).

Ensimmäisenä iltana saimme lisäksi esimakua vietnamilaisesta bisnesvainusta. Trooppinen myrsky tarkoitti sitä että saimme niskaamme saavikaupalla vettä, enkä tietenkään ollut pakannut matkaan sateenvarjoa koska ‘Laosissahan sadekausi on jo ohi’. Idioottikorttien täyskäsi alkoi lähetä jo uhkaavasti. Apteekissa vieraillessamme kysyin mistä voisi ostaa sateenvarjoja ja sain vastaukseksi että supermarketista. No onkohan lähellä yhtään supermarkettia kun sataa aika lailla? Ei ole, mutta ei hätää sillä apteekin täti myy minulle avuliaasti tanskalaisen lääkefirman vaaleanpunaisen mainossateenvarjon (jonka hinta nousee kesken lauseen 30,000 dongista 50,000 dongiin). Mahtavaa!

Toinen päivä valkeni jos ei nyt aivan aurinkoisena niin ainakin kuivana, joten päätimme suunnata kävellen Reunification Palaceen. Vilkaisu kelloon kuitenkin kertoi että siitä tulisi turha reissu, museo kun aukeaa joka aamu klo 7.30 ja menee lounaaksi kiinni jo klo 11.30. Havahduin taas kerran kaakkoisaasialaisen elämänrytmin ja oman aamu-unisuuteni yhteensopimattomuuteen. Museon sijasta matkasimme sunnuntaiaamuna vanhojen huonekalujen kauppaan, joka löytyi yllättävän helposti kapean kujan päästä satojen moottoripyörien takaa. Tai siis, itse kauppahan oli pettymyksekseni kiinni mutta ihastelin silti pihan aaltopellikatoksessa lojuvia kaappeja, sänkyjä, tuoleja, pöytiä ja valurautaisia maitolasilla varustettuja ulkolamppuja. Itse kaupasta olisi pitänyt löytyä kauan himoamiani puisia arkkuja. Täällä pitää siis vierailla uudestaan…

 

Ajantappamisaktiviteetiksi valitsimme hiusten pesun kampaajalla, joka olikin aikamoinen elämys. Hinta 140,000 dongia (vajaa 5 euroa). Kesto 1h 15min, josta hiusten pesu ja päänahan hieronta 45 min. Ehkä maailman mukavin hiusten pesu kampaajalla, sillä tuon 45 min sai maata hierontapöydän tapaisella alustalla hämärässä huoneessa hiljaisen musiikin soidessa taustalla. Tämän jälkeen kuppi teetä ja 15 min niska-hartiahieronta ja lopuksi hiusten kuivaus. Oi autuutta…

Pääsimme myös vihdoin museoon, joka oli tyypillisesti täynnä mahtipontisesti sisustettuja huoneita ja kaikenlaista vallankumouksellista propagandaa. Kokonaisuuteen kuului luonnollisesti myös pari tankkia ja helikopteri katolla, sekä ehkä hieman odottamattomasti ampumarata palatsin kellarissa. Kuvassa näkyvät naamataulut ovat tietysti uusia mutta luotien kyntämä takaseinä muistutti karmivalla tavalla huoneen aikaisemmasta käytöstä. 

Loppupäivä menikin sitten ostoksilla ja katukeittiön antimia syödessä. Katukeittiöön päädyimme puolivahingossa kun hartaasti metsästämäämme kuuluisaa Gingkon t-paitakauppaa ei löytynyt parhaalla tahdollakaan. Olemattomalla vietnamin kielen taidolla saimme kaksi kulhoa nuudelisoppaa ilman sisäelimiä, jotka söimme enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi pienellä posliinilusikalla ja muovisilla syömäpuikoilla polvet rintaa hipoen istuen pienenpienillä muovisilla tuoleilla yksinäisen loisteputken valokeilassa.

Kolmannen päivän aamuna kolusimme hotellin läheistä Ben Thanhin katettua torialuetta. Ilokseni löysin vietnamilaisia makeisia joihin tutustuin aikanaan Pariisissa asuessani sekä pari hattua joista oli loppulomalla kovasti iloa. Joimme myös paikalliset torikahvit ympärillä velloavan kaupankäynnin keskellä, tällä kertaa pienenpienillä metallituoleilla istuen. Vietnamilainen kahvi on muuten aivan mielettömän hyvää, paksua ja todella tujua. Kaupunkilomaosuutemme päättyi kutakuinkin tähän ja lentokentälle valitsimme taksin jota ajoi erittäin erikoislaatuisella huumorintajulla varustettu kuski. Ehjänä perillä ja vielä ihan ajoissa ennen lentoamme Phu Quocin saarelle, josta kuulumiset seuraavassa postauksessa. 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s