Kaikkeen sitä tottuu…

15.6.2011 Jokin aika sitten juttelin yhden Suomessa asuvan ystäväni kanssa ja huomioin että jutunaiheet blogikirjoitteluun tuntuvat vähenevän sitä mukaa kun aika kuluu. Alkuun kaikki oli uutta ja useinmiten sen verran käsittämätöntä että arjen ilmiöt tuntuivat kirjoittamisen arvoisilta. Arjen ilmiöt ovat edelleen enemmän tai vähemmän käsittämättömiä, mutta oma suhtautuminen niihin on muuttunut. Kuulin neuvon, että kirjoita sopeutumisesta. Minäpä yritän.

Ötökät. Ainakin muurahaisten jatkuvaan sisäänmarssiin on ehtinyt tottua. Pieniä oransseja tapauksia asuu nykyään enemmän tai vähemmän pysyvästi sisätiloissa, joten vastaavasti kaikki avatut ruokapakkaukset asustavat jääkaapissa tai pakastimessa. On kai jonkinlainen ihme että täällä sai asustella edes muutaman kuukauden ilman muurahaisia, niin yleisiä ne tuntuvat olevan. Indonesissa niitä oli jopa Jakartassa asuvan kaverini asunnossa pilvenpiirtäjän 30. kerroksessa minne ne tulivat ulkokautta. Voisikohan muurahaisilta oppia jotain korkean paikan kammosta?

Tv-kamerat. Pari viikkoa sitten oli päivä joka alkoi ja päättyi tv-kameroiden edessä ja hädin tuskin huomasin niitä. Aamulla maailman ympäristöpäivään liittyvässä seminaarissa olimme jatkuvasti kameroiden fokuksessa istuessamme eturivissä, illalla taas kamerat saapuivat paikalle erääseen kirjanjulkistustilaisuuteen. Ensimmäiset muistot tv-kameroista ovat edelleen riittävän vahvoja jotta ymmärrän miten paljon tässäkin asiassa on jo sopeuduttu. Edes pankissa käydessä ei enää hätkähdytä kun semi-private pankkiirimme kommentoi edellisillan tv-esiintymistäni. Kamerat olivat myös olleet paikalla eilen vastavalitun parlamentin ensimmäisessä istunnossa ja aamulla kuulimme toimistossa että viime viikkojen käytäväpuheet uudesta ministeriöstä on varmistettu – missäpä muualla kuin televisiossa.

Oluen juonti jäillä. Kieltämättä tämä taisi olla ensimmäinen tämän maan erikoisuuksista mihin tuli totuttua. Nykyään oluen tilaukseen kuuluu lähes vääjäämättä ‘khoon nam koon’ (jäillä). Jopa siihen pisteeseen asti että olen pari kertaa yllättänyt itseni keskustelemasta olutlasiin parhaiten sopivien jäiden koosta ja muodosta, mikä myönnettäköön kuulostaa perin erikoiselta. No, maassa maan tavalla.

Seinistä putoavat laatat. Tässä kohtaa olisi ehkä paikallaan jokin geneerisempi kuvaus ilmiöstä joka kiteytyy laattojen sijasta ihmisten ajattelumalleihin ja käytökseen, mutta tyydyn tähän hyvin havainnolliseen esimerkkiin. Asunnossani on kaksi kylpyhuonetta, joista molemmissa on seinässä noin laatan kokoinen aukko. Makuuhuoneeni yhteydessä olevassa kylpyhuoneessa tämä aukko on peitettu muovisella ritilällä joka on todennäköisesti kiinnitetty seinään saumausaineella. Toisessa kylpyhuoneessa on kuitenkin erilainen ratkaisu, kaksipuolisella teipillä aukon päälle kiinnitetty laatta. Herää kysymys siitä, mikä saa ihmisen päätymään moiseen ratkaisuun. Kun laatta toistuvasti tippuu lattialle teippien pettäessä lämmön, kosteuden ja laatan painon yhteisvaikutuksesta herää toinen kysymys siitä, mikä saa saman ihmisen kerta toisensa jälkeen valitsemaan ratkaisun joka ei selkeästikään ole tarkoitukseen sopiva. Sekosin laskuissa jossakin vaiheessa mutta arvioni mukaan laatta on nyt teipattu seinään jotain viiden ja kymmenen kerran väliltä. En enää edes pelästy sitä ääntä joka laatasta lähtee sen rysähtäessä lattialle noin polven korkeudelta. Sitkeä laatta tosin, lukuisista putoamisista huolimatta se on menettänyt vain pienet sirut kahdesta kulmasta. Tällä hetkellä se nojaa seinään ja kenties odottaa pääsyä takaisin seinään uusien teippien kannustuksella.

Uusiakin asioita tulee edelleen ja varmasti jatkossakin niissä riittää ihmettelemistä. On kuitenkin lohdullista huomata että erikoisiin olosuhteisiinkin kykenee ajan myötä tottumaan kohtuu kivuttomasti. Katsotaan seuraavaksi miten käy liikenteeseen tottumisen kanssa kun saan käyttööni viikonloppuna ostamani auton ja löydän itseni liikenteen vilinästä aivan uudessa roolissa. Polkupyörä on edelleen nopea ja näppärä kulkuväline, mutta ainakin näin sadekaudella ilmastoitu kaupunkiauto vetänee pidemmän korren monissa tilanteissa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s